Piristystä synkkyyteen

Marraskuu oli tyypillinen Turun seudn loppusyksy: välillä märkää ja pimeää, välillä kylmää ja pimeää ja silloin tällöin kylmää, märkää ja pimeää. Todella mieltäylentävää. Joulukuun alkukaan ei lupaa kovin paljoa parempaa, mutta jotain positiivista sentään:

Lokakuun alkupuolella ostamani Monstera adansonii on vihdoin saanut tuumailunsa päätökseen ja tekaissut uuden lehden! Ei lainkaan hassumpi saavutus näin pimeimpään vuodenaikaan. :)

Kuukauden kasvi: perhoskämmekkä

Perhoskämmekkä (Phalaenopsis) on yleisin kotoa löytyvistä orkideoista, ja monen mielestä myös helpoin; ei suoraa auringonvaloa ja tilkka vettä silloin tällöin riittää varsin pitkälle. Tärkeintä on muistaa, että päällyskasvina sen juuret kaipaavat ympärilleen ilmaa, joten niitä ei pidä istuttaa tavalliseen multaan.

Huonekasvina kasvatettava perhoskämmekkä on monien luonnonvaraisten lajien välinen risteymä. Yhteistä näille luonnonlajeille on lähinnä se, että ne elävät päällyskasveina kutakuinkin Kaakkois-Aasiasta Pohjois-Australiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Kovinkaan paljoa näistä lajeista ei luonnollisessa elinympäristössään kuitenkaan tiedetä, sillä tutkimusta on viime vuosikymmeninä tehty kovin vähän.

Eksoottisuutensa takia perhoskämmeköistä liikkuu paljon sitkeitä myyttejä. Näistä suurin osa liittyy kasteluveteen; yhä edelleen kuulee väitteen, jonka mukaan vesijohtovettä ei pitäisi käyttää kasteluun kuin äärimmäisessä hätätapauksessa. Väite saattaa pitää paikkansa jossain muualla maailmassa, mutta Suomen vesijohtovesi on aivan käypää "perhosten" kasteluun. Jos joku haluaa keräillä sadevettä tai sulattaa lunta niin antaa mennä, mutta tarpeellista se ei ole.

Toinen yleinen uskomus on se, ettei "perhosia" saisi pitää muissa kuin läpinäkyvissä ruukuissa ja suojaruukut olisivat aivan ehdoton ei. Tämä on täyttä kukkua sikäli, että perhoskämmekät pärjäävät vallan mainiosti ihan millaisessa ruukussa tahansa, kunhan kasvualusta on sopiva. Toki kastelutarpeen arviointi ja juurten kunnon tarkkailu on helpompaa, jos ruukusta näkee läpi, mutta se ei varsinaisesti liity kasvin viihtymiseen.

Perhoskämmekän kasvualustaksi sopii ns. orkideamulta tai ihan luonnosta (maanomistajan luvalla!) kerätty ja hiukan pienemmäksi pilkottu männynkaarna. Halutessaan "perhosia" voi kasvattaa myös kokonaan ilman kasvualustaa, kuten itse teen. Tällä metodilla kastelu on hieman erilaista: kun karikkeessa kasvavaa kasvia kastellaan upotuskasteluna n. kerran viikossa, nakuilevilla lajitovereilla on astiansa pohjalla tilkka vettä lähes jatkuvasti. Itse lorautan astian pohjalle pari senttiä vettä ja annan olla siihen asti, että kaikki vesi on hävinnyt. Sitten rehu saa olla kuivana parista päivästä viikkoon (riippuen lähinnä mun muistista), kunnes kaadan taas hiukan vettä. Tämä toimii mulla, jollain toisella ei välttämättä. Kokeilemalla selviää!

 
Perhoskämmekät ovat aika omapäisiä kukintansa suhteen. Ne saa kyllä kukkimaan uudestaan ilman mitään sen kummempia poppakonsteja, mutta ajankohdan ne päättävät itse. Tämäkin kaveri murjotti puoli vuotta, mutta nyt sitten kaikkein pimeimpänä vuodenaikana keksi alkaa vääntää nuppuja...

Mitä himskattia?

Pari viikkoa sitten huomasin, että saintpauliani alkaa näemmä taas kukkia. Ei mitään ihmeellistä sinänsä, mutta sitten vilkaisin lähemmin, ja...

...mitä helv...?!!?!?!? Kukassa kaksi nuppua? o_O  En edes tiennyt tuon olevan mahdollista, minkä lisäksi viimeiset n. 10 vuotta tämä kaveri on kyllä tehnyt ihan normaaleja kukkia. Hetken mietin, että pitäisikö jo soittaa manaaja paikalle, mutta päätin jäädä seurailemaan tilannetta.

Tänään toinen mutanttinupuista avautui viimein. Ja kukkahan siitä tuli, hiukan normaalia pienempi mutta kumminkin... Olisi kyllä ihan kiva tietää, mistä halvatusta tuollainen voi johtua - ja onko syytä huolestua Turun vesijohtoveden laadusta.

Kokeilua jälleen...

Yllättävän suuri osa kasveistani mahtuu otsikon "kokeilut" alle... On työpaikan lattialta kerätyistä pätkistä kasvatettuja kasveja, roskiksesta dyykattuja puolikuolleita rontteja, siemenestä kasvatettuja "etelän hetelmiä" ja ties mitä vielä. Tänään tuo joukko laajeni taas hiukan...

Reilu viikko sitten ostin kasan inkivääriä tarkoituksenani paloitella ja kuivata se teeaineksiksi. No, erinäisistä syistä johtuen inkiväärit lojuivat pussissaan tähän päivään asti. Ja mitä huomaankaan, kun avaan pussin? Ne mokomat yrittävät kasvaa! Edelleen kyllä haluan inkivääriteeni, mutta mitä jos...

Jep, otin kolme palaa ja tökkäsin mullan pinnalle. Ei se mitään ota jos ei annakaan. :)

Viikonlopun saldo

Olin eilen kaverini kanssa käytännössä koko päivän liikenteessä. Kävimme Turun kirjamessuilla (ensi vuonna taidan tarvita mukaan isomman repun...), Ikeassa ja Raision Kukkatalossa. Ja varmaan jossain muuallakin vielä, mitä en vain muista... Niin ja noudin myös jo aiemmin maksamani Monstera adansoniin pistokkaan. Lauantain saldona oli siis raskaat jalat ja kevyt lompakko, mutta kyllä kaikki oli sen arvoistakin! :)

Tämä päivä vierähtikin sitten kirjahyllyä uudelleenjärjestäessä ja eilisiä kasvihankintoja ruukutellessa. Tosin pitäisi varmaan huolestua, kun pääsin Ikeasta ulos ostamatta yhtään mitään...

Yleensä karsastan kaiken maailman sisustustekstejä, mutta tämä suojaruukku oli aivan pakollinen asuinpaikka mun uudelle Monsteralle. :)

Kukkatalosta mukaan tarttui em. ruukun lisäksi myös tämä söpöliini. Kyseessä on sirotraakkipuu, Dracaena reflexa 'Song of India'. Pieni vielä, mutta kasvaa varmasti juuri sopivaksi siihen koloon, johon olen etsinyt täytettä jo jonkin aikaa.

Pullopuutarhan väsäilyä

Miten onkin niin vaikeaa saada pidettyä blogi hengissä...? Huoh. No, toivottavasti edes laatu korvaa määrän...

Minua on jo pitkään kiehtonut ajatus pullopuutarhasta. Ajatus on ihan mieletön: ihan oma suljettu systeemi, joka ei tarvitse huolenpitoa juuri lainkaan! Sopivia pulloja ei vain kovin usein kävele vastaan, joten ajatus on saanut muhia pienen ikuisuuden - kunnes NYT se tapahtui! Joku oli hylännyt ison pullon parkkipaikan reunaan, ja kun se ei siitä viikkoon näkynyt kenellekään kelpaavan, niin korjasin talteen. Sitten vain hiukan suunnittelua ja kasvishoppailua, ja urakka voi alkaa. :)

Ihan ensimmäiseksi pullo piti tietenkin pestä. Uusi vessaharja ei ole vielä kertaakaan käynyt pytyssä, niin sehän sopii tähän hommaan kuin nenä päähän! Tai no, sopisi, jos meikäläisen käsi mahtuisi pullon suuaukosta sisään... Onneksi tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun kehittelemään omia menetelmiä; pätkä jesaria ja bambuinen tukikeppi, niin johan homma toimii!

Pullon on hyvä antaa kuivua jonkin aikaa, joten tässä välissä on hyvä kaivaa muut tykötarpeet esille, eli:

• korkeassa ilmankosteudessa viihtyviä kasveja, jotka eivät kuitenkaan tarvitse kovin runsasta kastelua
• leca-soraa tms. karkeampaa ainesta
• multaa (itse käytän nykyään kaikkeen kestomultaa, pääsee helpoimmalla)
• orkideamultaa
• perliittiä
• kaikenlaista pikkutilpehööriä, josta voi olla projektissa apua
• ihan mitä tahansa pöydän suojaksi... Usko pois, tämä operaatio ei ole kovin siisti!

Jos suunnitelmat eivät ole vielä täysin kirkastuneet, tässä vaiheessa on vielä hyvä miettiä pieni hetki ja juoda vaikka kuppi kaakaota. Okei, halusin vain esitellä mukin, jonka sain nimpparilahjaksi. ;)

Kastele kasvit kunnolla. Laitoin koko poppoon isolle lautaselle ja kaadoin lautasen täyteen vettä. Kasvualustaa on julmetun vaikea kastella kunnolla, joten kasvien paakut saavat olla litimärkiä. Ja koska kuvasta on vähän vaikea saada selkoa niin kerrottakoon, että mulla on tässä siis kodinonnea, unelma, vuoripalmu ja pari pitsilehteä.

Kaada pullon pohjalle vähintään parin sentin kerros leca-soraa, mieluusti paksummaltikin. Tässä - ja myöhemmissäkin - vaiheissa voi käyttää apuna suppiloksi kääräistyä sanomalehteä, niin edes suurin osa materiasta päätyy sinne minne pitäisikin.

Sekoita kasvualusta. Sen on oltava karkeaa, jotta se pysyisi kuohkeana mahdollisimman pitkään; tiivis multa tarkoittaa aina ongelmia, ja mullan vaihto pulloon olisi vähintäänkin hankalaa... Oma miksaukseni sisältää kestomultaa, orkideamultaa ja perliittiä suhteessa 1 : 1 : 1, yhteensä noin kolme litraa. Joissain ohjeissa suositellaan laittamaan mukaan myös sammalta, mutta koska sitä ei saa jokamiehenoikeudella kerätä ja kotimetsään on matkaa, tämä seos saa luvan kelvata.

Kippaa kasvualusta pulloon. Teippaa haarukka tai lusikka tukikeppiin ja muotoile "maasto" sopivaksi. Jos tämä on ensimmäinen yrityksesi, tyydy suosiolla melko tasaiseen... Ihan oikeasti.

Jaa tarvittaessa kasvit useampaan osaan. Suurin osa omistani oli jo valmiiksi sen verran pieniä, että ne mahtuvat enemmän tai vähemmän kivasti pullon suuaukosta sisään, mutta kodinonnen jaoin suosiolla neljään osaan. Näin sain tavallaan neljä kasvia yhden hinnalla. :D

Sitten se hankalin vaihe, eli itse istutus. Käytä kepin päähän teipattua lusikkaa apuna ja kaavi pieni kuoppa, tunge kasvi pulloon, sorki se kutakuinkin paikoilleen ja roiski multaa takaisinpäin niin, että kuoppa täyttyy. Kuulostaako hankalalta ja epätarkalta? Voi kuule, se on juuri sitä... Ja kaiken lisäksi pitää varoa kepin katkeamista, koska en todellakaan halua selvittää, miten saisin lusikan pois pullon pohjalta.

Kun kaikki kasvit on saatu onnellisesti pulloon ja juuret alaspäin, kastele varovasti valuttamalla vettä pullon reunoja pitkin. Jos pullon sisäpinnoilla on multaa, yritä saada ne valumaan alas veden mukana. Aina sekään ei onnistu, jolloin voi käyttää apuna tikun päähän kiinnitettyä märkää talouspaperin palaa. Ei mikään tarkkuustyökalu, mutta kohtalaisen toimiva kuitenkin.

Tadaa! Kiikuta pullo paikkaan, jossa se saa runsaasti valoa muttei kuitenkaan suoraa paahdetta, ja ihaile sitä aina tilaisuuden tullen. Jos pullossa on korkki, pullopuutarhaa ei periaatteessa tarvitse kastella ikinä. Tässä pullossa ei kuitenkaan korkkia ole, joten aina silloin tällöin täytyy hiukan lorauttaa vettä. Tarkka kasteluväli on tosin vielä täysi mysteeri, mutta onneksi pitsilehti ilmoittaa vedentarpeestaan hyvinkin selvästi...

Hautajaiset edessä

Huoh... Muistatteko kevätkaktuksen, jonka sain synttärilahjaksi? No, se ei voi enää kovin hyvin... :(

Mitä tästä opimme? Kaktukset eivät opi uimaan. Jokunen viikko käytännössä upoksissa tosin tappaisi melkein minkä tahansa kasvin...

Erittäin toiveikkaana otin tästä pienen pistokkaan, jos vaikka saisin pidettyä tämän söpöliinin kokoelmassani. Emokasvi sai koruttomat hautajaiset: Citymarketin muovikassissa L&T:n jäteastiaan.